Pitäisiköhän kirjoittaa ylös itse keksimiäni tuutulauluja, joita laulelen lapsilleni? Tänäänkin Onni nukahti luritukseen, joka oli muunnelma Jompelle lauletuista tuutulauluista. Tosin niitä laulaessani tuntuu usein siltä, ettei laulut varmasti kestä päivänvaloa -- vaikkakin tänään keksin hyvän riimin siitä, miten kaksin käydään unten tietä; tosin unohdin jo miten se meni. Laulut olisi kiva muistaa, niin Onni oppisi tunnistamaan ne. Nyt en muista edes millä sävelellä lauloin. Mutta tuskin niitä koskaan mihinkään ylös saan, kun se pitäisi tehdä joskus muulloin kun silloin kun nukuttaa lasta.

Onni-poika opettelee ahkerasti kommunikoimaan. Hänen kanssaan voi käydä vauvakeskustelua, jossa Onni vastailee huu tai höö kaikkeen mitä hänelle puhutaan. Vastausvarasto on toki isompi, mutta äsköiset antanevat yleiskuvan siitä, mistä puhutaan. Onni on myös oppinut kikattamaan -- erityisesti lentäminen on niin hauskaa, että silloin voi kikatella.

Iltaisin rentoudun Salaisten kansioiden ääressä. Sarja on jännittävä iästään huolimatta; ainoastaan tehosteissa näkyy iän hammas. Silloin aikoinaan kun sarja tuli ensimmäistä kertaa telkkarista, ei tullut katsottua kuin muutama jakso sieltä täältä.